18. syyskuuta 2016

KUN STRESSI VALTAA MIELEN

DSC01592
Lupasin viime postauksessa että avaan vähän tän mun blogihiljaisuuden syytä seuraavassa postauksessa. Yksinkertaisesti syynä on stressi ja ajanpuute. Oon viimeiset pari kolme viikkoa elänyt rehellisesti sanottuna minuuttiaikataululla ja musta on tuntunut välillä siltä että mun pää räjähtää. En oo ollut yhtäkään päivää ilman päänsärkyä. Oon aina ollut helppo stressaamaan tietyistä jutuista, mut viime viikkojen aikana se on mennyt ihan yli. Oon ollut hirveen kärttyinen kaikille, äitikin sanoi yks päivä mun poikaystävälle että "koita kestää Pepin kanssa"... Niin. Rehellisesti sanottuna itse en olis kyllä kestänyt mun kanssa. Ykskin väärä sana ja mulla tulee itku.

Ei mulla oo ollut mitään isoja juttuja stressattavana, mutta kun monta  pientä stressiä aiheuttavaa juttua kasaantuu päällekkäin, lopputulos ei voi olla hyvä. Uudessa koulussa aloittaminen ja kaiken sen uuden informaation kasaantuminen yhtäkkiä ahdisti mua. Oon vieläkin ihan hukassa noissa kouluhommissa. Lisäksi pitäis kirjoitella esseitä, nähdä kavereita, käydä salilla, pitää omaa kämppää asumiskuntoisena ja kaiken tän keskellä on työt sekä nämä opiskelijabileet, jotka ei tietenkään oo pakollisia mut tottakai haluan ainakin tässä alussa käydä. Näistä ei mikään muu oo pakollista kun kouluhommien tekeminen ja työt. Oon potenut hirveetä stressiä siitä, kun en oo ehtinyt pitämään niin hyvin yhteyttä mun kavereihin ja oon tosi pahoillani tästä. En halua, että mun kavereilla on sellanen olo että mä olen muka unohtanut heidät.
DSC01589Vaikka ei tässä mistään sen suurimmista tai vakavimmista jutuista ole kyse, mä tunnen kuitenkin miten tä vaikuttaa mun kroppaan ja muutenkin jaksamiseen. Oon syönyt pelkkää paskaruokaa tässä viime viikot ja se näkyy mun hyvinvoinnissa. Tuntuu, ettei jaksa tehdä mitään ja väsyttää koko ajan. Oon yrittänyt saada jotain helpotusta tähän stressiin syömällä jotain nopeeta ruokaa eli noutosafkaa sekä herkkuja. Saan kyllä ruokavalion kuntoon kunhan tämä kaikki tästä tasoittuu. 

Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja niin käy varmasti tässäkin tilanteessa. En halua uskoa siihen, että tä stressitila kestää ikuisuuden. Mulla alkaa olla päivä päivältä jo parempi olla, vaikka välillä on niitä huonompia päiviä. Pari päivää sitten mulla oli maailman onnellisin olo. Tästä jatketaan kuitenkin parempaan päin ja positiivisin mielin, palaillaan ens viikolla
DSC01595

6 kommenttia:

  1. Toi on niiiin tuttu tunne että kokemuksen saattelemana voin sanoa että tosta selvitään! 😄 Alku jossain uudessa on melki aina hieman vaikeeta! Paljon tsemppiä syksyyn! 💗 Hyvä postaus! 💪🏼

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllä mä selviin tästä!! :-) Kiitos sulle tosi paljon♥

      Poista
  2. Tiedän sun fiilikset! Paljon tsemppiä ja jaksamisia<3 Ps. Upeat kuvat :)

    http://jeannays.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti tsempeistä. :-)♥

      Poista
    2. Kiva lukea vähän syvällisempiäkin pohdintoja ja varsinkin kun stressi on itellekin melko ajankohtanen aihe tässä abivuonna ja sun kertomat asiat kuulostaa hyvinki tutulta :D tsemppiä sulle, kyllä se siitä pikku hiljaa alkaa helpottaa!

      Poista
    3. Kiva kuulla että tykkäsit postauksesta! Hei ihan hirveen isot tsempit sulle tohon abivuoteen, se on kyllä mielettömän kiva vuosi kaikesta stressistä huolimatta. Muista ottaa siitä kaikki irti! :-)

      Poista